Vaikka joukkovoima ei olekaan välttämättä Sincon pääpainopisteitä, olemme sivunneet touhuissamme aihetta viimeaikoina sen verran runsaasti, että aihe ansaitsee oman artikkelinsa myös blogiin.
Crowdsourcing on englanninkielinen nimi termille, jolla tarkoitetaan jonkin ongelman ratkaisemista (tai kysymyksen vastaamista) ulkoistamalla se muille ihmisille - vaikkapa asiakkaille tai jonkin palvelun käyttäjille.
Crowdsourcing terminä esiteltiin ja määriteltiin ensimmäisen kerran Wired-lehden artikkelissa vuonna 2006.
Termin suomenkielisestä nimestä on ollut vääntöä, ja kielitoimiston virallisen kannan puutteessa Tuija Aalto aloitti käännösehdotusten hakemisen ensin omassa blogissaan ja veti sitten yhteen termin määritelmän työblogissaan nimeten sen verkostohaastatteluksi. Crowdsourcingin toimivuuden kannalta olennainen tekijä - verkosto, jonka kautta osallistujat tavoitetaan - on nimessä mukana. Tästä syystä crowdsourcingissa keskeinen asema on sosiaalisella medialla ja sen työkaluilla. Haastattelu on kuitenkin ehkä hieman määritelmällisesti puutteellinen nimitys, sillä crowdsourcingin tulokset voivat olla muutakin kuin pelkästään haastatteludataa.
Daren C. Brabhamin artikkelissa (PDF) Crowdsourcing as a Model for
Problem Solving esimerkkeinä crowdsourcingista käytetään Threadless-printtipalvelua sekä iStockphoto-valokuvapalvelua, joissa molemmissa yksittäiset palvelun käyttäjät toimivat samalla palvelun sisällön luojina ja arvottajina, tuottavat, arvioivat ja luokittelevat materiaalia joka toimii perustana palveluiden bisnekselle (printtien ja valokuvien myymiselle)
Yritykset ovatkin osanneet hyvin omaksua crowdsourcingin hyödyt omien palveluidensa kehittämisessä, Suomalaisina esimerkkeinä vaikkapa Soneran AIVO sekä Lähikauppa oy:n Neuvonantajat. Ulkomaisista yksi ensimmäisiä ja tunnetuimpia projekteja on MyStarbucksIdea.
Crowdsourcing on omaksuttu yrityksissä kiitettävästi paitsi asiakaslähtöisyyden parantamiseen, myös yhdeksi tuotekehityksen työkaluksi. Myös Crowdsourcingin malleja on alettu kehittämään nimenomaan yrityslähtöisestä näkökulmasta, hyvin selkeästä mallista esimerkkinä TBWA\:n Sami Viitamäen gradussaan kehittämä FLIRT-malli, josta löytyy tietoa mm. hänen blogissaan sekä Powerpoint-esityksenä.
Sincon näkökulmasta olisi mielenkiintoista selvittää crowdsourcingin mahdollisuudet palveluiden protoilussa. Ainakin virtuaalisella tasolla - vaikkapa Second Lifessä - palveluympäristön vierailu olisi helppoa mahdollistaa koekäyttäjille heidän sijainnistaan riippumatta, kuten myös verkkosivujen kautta käytettävien palveluiden protoilua. Verkkokauppaa tai -pankkia esimerkiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti